elä hymyillen, läpi kyynelten

Sana jolla itseäni haluisin kuvailla olisi onnellinen.

Tätä en kuitenkaan ole. Miksi?  

 Olen muuten hyväntuulinen, iloinen, pirteä, rehellinen ja puhelias ihminen.

  Minussa on myös toinen puoli. Ihan kuin se olisi eri ihminen.
Surullinen, miettiväinen, hiljainen sekä masentunut.

Eikä sitä koskaan voi valita, kumpi näistä rooleista on tänä päivänä.
Jopa monet ihmiset ovat saanut minusta monia eri käsityksiä. 

"olemalla oma itsesi, voit miellyttää muita" 

mitä tapahtuu, kun tuntee, että ei olekkaan enään se oma itsensä?